Mastur...bation?

Mä en edes tiedä mitä tässä kuvassa tapahtuu, mutta tää piristi mun päivää hitusen! XD

Oltiin onsenilla, kun käytiin Japanissa vuos sitten ja tossa ollaan just tultu ofurosta ja ollaan siis syömässä iltapalaa (joka oli vitun iso iltapalaks). Mutta siis aivan mahtavassa kohdassa on joku ottanu kuvan, koska mulla ja Oppalla on nyt jotain ihan väärin tossa kuvassa. XD

Oppa vetää ihan selkeästi käteen; katsokaa nyt sen punottavia animeposkia ja mä oon tollei "OMGWTF OPPA... Mitä tapahtuu...?"

Onsenilla oli ihanaa ja tona iltana naurettiin ittemme ihan kuoliaiks, kun Mira kerto meille tarinan Pinkkirixistä ja Dominatrixistä. XD

Herranjumala mitä muistoja<3

God bless you, America.

Herranjumala miten kauhean rasittavan hirvittävän uuvuttava työpäivä! Heräsin aamulla ennen kellon soittoa, tietysti, koska mun tyoerä biologinen kello tekee mulle aina näin, joten kukuin täällä jo ennen kuutta hereillä, mutta yritin saada unta vähän vielä sitten epäonnistuen siinä vitun mahtavasti. Koska mun unenlahjat ei oo stressitilassa mitenkään kauhean mahtavat, se on huomattu ja todistettu kyllä moneen kertaan.

Pääsin siis ajoissa todellakin lähtemään ulos ja kävelin kolme kilometriä Kalasatamalle, jossa olin vielä enemmän hukassa, koska herranjumala en oo ikinä käynykään siellä ja en tienny ollenkaan missä kohtaa se festarialue sitten oli. Löysin kuitenkin perille aika helposti, koska olin viisas ja osasin lähteä kävelemään oikeaan suuntaan loppujenlopuksi.

Mulle tuli siinä heti melkein juttelemaan joku tyttö, jonka kanssa sitten vietinkin koko loppupäivän ja tulin sieltä stamasta sitten poiskin (koska porkkanajunaa en osaa käyttää, en sitten millään. Päärynäjunaa ja bussia osaan vielä jotenkuten!)

Mun onneks päädyin sitten siivouksessa pukariporukkaan, eli mentiin siivoomaan backstage Foo Fightersin, Von Hertzen Brothersin, Michael Monroen ja jonkun yhden muun bändin jäljiltä, mutta sen nimeä en jaksa muistaa, koska siitä en ollu ikinä kuullukaan. Joku Spiirum Spaarum Tsikatsaka se varmasti oli.

Se on kyllä tähän väliin pakko sanoa, että yllätyin siinä siivotessanu tosi paljon eri bändien siisteysastetta. Koska jotenkin oletin, että Foo Fighters olis ollu kauheen sotkunen ja paskanen bändi, mutta niiden huoneet (kaikki seitsemän tai kahdeksan includin family rooms) oli kauheen siistejä! Ainut, mitä siellä oli, oli mutaset kengänjäljet ja ruoantähteet, jotka nekin oli ihan siististi astioissaan. Monroe sitten taas oli aika sotkuinen, siellä oli mm. mustia hiuksia ja homeisia sitruunoita lattialla, oikeasti. Mitä helvettiä ne on tehny, leikelly hiuksia ja syöny homeisia sitruunoita?

Ensimmäistä taukoa töiden alkamisen 9:00 jälkeen pidettiin päälle yhdentoista. Siinä samalla sitten odoteltiin ruokaa saapuvaksi ja ruoka olikin ihan pirun mahtia, koska Liisi tilas meille kaikille pizzat! Syötiin niitä ehkä puolisen tuntia tai 45min, ihan varmaksi en mene tätä vannomaan, mutta ei kuitenkaan kamalan kauaa ja palattiin töihin. Tällä kertaa lähdin sitten siivoamaan lavateknikoiden ja latvialaisten lavarakentajien asumustilaa, mikä lie hieno nimi silläkin oli joku konttikylä.

Saatiin sinne muuten kyyti hienolla ajoneuvolla ja minä istuin siellä takalavalla mukavassa kyydissä. Oli tosi rentouttavaa istua monen tunnin jälkeen paikallaan ja tuntea viileä tuulahdus, kun se ajoneuvo meni sillä soralla eteenpäin ja tuntea, miten lihakset oli ihan rentoutuneet ja sitten se tärisi se... Ajokki, jota en osaa nimetä, koska sei kuitenkaa ollu mönkijä. Niin se tärisi, kun oli soraa siis maassa ja sain selkähieronnan siinä samalla. En olis ikinä halunnu nousta siitä.

Loppupäivä olikin sit aika nopeasti pulkassa ja lähdettiin sen mun uuden tuttavuuden, Hanna nimeltään, kanssa kävelemään porkkanajuna-asemalle ja päädyttiin sitten rautatieasemalle, josta se lähti kotiin ja mä suuntasin kohti Levykauppa Äxää. Tosin tein pienen kierroksen S-Marketin kautta, koska jumalauta olin kuolla janoon. Ostin päärynä limonadia, yayay.

Äxässä koetin eka ite ettiä levyjäni, mutta totesin sen ihan mahdottomaksi, koska en ees osannu nimetä, että mitä genreä ne nyt sattuu olemaan. Toisen levyn olisin löytänykin, ellei se olis ollu melkein loppu ja siks poissa hyllystä. Mutta siispä menin pyytämään levyjä kassalta, jossa oli (taas vaihteeksi yllättäen) mukava myyjä, joka toi mulle kaikki ne levyt, mitä pyysin. Mä niin tykkään Levykauppa Äxästä, ehkä parasta palvelua ja ne ajattelee aina asiakkaan parasta ja tilatuuissa levyissä esimerkiks yrittää aina hankkia jonkun tukun kautta mahdollisimman halvalla ja mitä vaan saa sieltä tilattua. Siis oikeasti, mitä vaan, ihana paikka, melkein voisin sanoa taivaaksi sitä<3

...sillei pieni mainospuhe, vierailkaa toki Äxässä aina, kun mahdollista!

Kotiin päästyäni asensin mun radion, koska löysin siihen vihdoin virtajohdonkin. Sit kuuntelin ihan kikseissä mun uusia levyjä, koska ah, mikä basso, mikä äänentoisto, ah, herranjumala omg, kuolen. Olin ihan täysin unohtanu millasta on kuunnella musiikkia hyvällä äänentoistolla omassa huoneessa. Jossa on muuten violetit seinät!

Sit kuitenkin ihan pian extempore lähdettiinkin IKEAan ostamaan huonekaluja, joita ei kuitenkaan tällä kertaa otettu mukaan, päätettiin vaan, että mitä otetaan. Löysin peräti hyllyn sieltä, oonko ees vitun paras. Vietetään siellä kaks tuntia, ehkä ylikin ja mä onnistun löytämään hyllyn, vaikka sänky piti löytää. Nomutta sain kuitenkin kans sellasen rautatangon, johon voin laittaa käkkärälaitteen ja antikäkkärälaitteen viilenemään ja sit ostin myös kohdistinvalon meikkauspöydälle, joten ei ihan turhakaan reissu! Sitäpaitsi sain ostettua ruotsalaista suklaata.

Nyt sitten laitettiin Tintun kanssa äiti käymään kaupassa, koska me dataillaan ja tää on meidän pyhä hetki, koska molemmilla on omat koneet. Joten äiti haki meille nuudelia, lihasuikaleita ja vihanneksia, joista se teki wokkia ja nyt menen sitä siis syömään, koska olen nälkäinen.

Musta tuntuu, että kohta alkaa taas ahdistaa, koska loppuu järkevä tekeminen ja pääsen taas kunnolla syventymään vaan omiin ajatuksiin musiikin kanssa, mutta huh, koetan keksiä vielä jotain tekemistä ennen sitä.



Love isn't always fair.

Vieraita pöytiä.

Kävin tossa keskiviikkona toisen mummon luona pitämässä sille seuraa, kun äiti sellaista ehdotti. Ja mä tiedän, että se kuolee kuitenkin kohta jossain vaiheessa, kun on kaikenmaailman vaivoja silläkin, vaikka onkin vasta kaiketi 75. Mutta son ihana mummo<3

En mä tiedä jotenkin kun oikeasti en yleensä osaa pitää keskustelua yllä, niin mummon kanssa sitten kuitenkin juteltiin reippaasti yli viis tuntia ihan putkeen pälätipälä, en oo ikinä kokenu samanlaista kenenkään sukulaisen kanssa. Ja muutenkin todella harvojen ihmisten kanssa, mutta niin, jännittävää oli! Jakun oikeasti sitä juttua riitti yli viideks tunniks ilman taukoja...

Mutta siis Kirsti-mummo on just niin mummo, kun voi olla. XD Ekana kun astuu sisälle, niin kauhea halailu ja tervehtiminen ja sitten alkaa se kauhistelu siitä, miten pieni mummon murunen on laihtunu niin kauheasti ja miten on kauhean vähän vaatteita päällä, että eikö siellä ulkona tule kylmä ja voijettä ota ruokaa murunen! En tiedä miksi, mutta aina se mua on sanonu mummon muruks, joten oon tottunu siihen, son aika hauskaakin itseasiassa. XD

Mun kaikki mummot on kyllä ihan erilaisia, kun Eeva-mummo on sellai glamourmummeli, joka tuntee ittensä nuoreks ja paiskii töitä paljon ja pitää ulkonäöstä paljon huolta ja kaikkea ja sit Kirsti-mummo on just niin perusmummo kun voi vaan olla (love it<3) ja sit Kaarina-mummo taas on sellanen... No myös aika perusmummo, mutta kuitenki tosi rento ja ei niin sellanen hösäävä kun Kirsti, että sen kanssa voi käydä tyyliin uimassa ja lenkillä ja sitten kattoa vaikka Sturm der Liebeä tai jotain, kun Kirsti-mummon kanssa sitten syödään ja keskustellaan ja jutellaan sen lapsuudesta (mikä on ihanaa, koska on jännää kuulla siitä!). Niin ja sit on vielä Michiyo-obaasan, johon en oo kamalasti pitäny yhteyttä, mutta se on aika perusjapsimummo! On tekemässä kaiken puolesta ja pitää oikein vängätä vastaan, että eiku minä osaan ihan itse käydä ostamassa hammastahnaa! Jos en löydä, niin sanon myyjälle, että hamigakiko wa doko desuka ja sillä elvä, ne antaa mulle kielioppivirheet anteeksi~ Ja se kyselee paljonpaljon meidän elämäntavoista ja kaikesta, koska sitä kiinnostaa erityisesti ne, joten sekin on ihan omanlaisensa mummo.

Wow, mummo-overload ja sillei...

Miks musta on vähän ristiriitaista, että mulla on neljä mummoa, mutta vaan yks pappa? XD

Mutta sitäkin tapaan sitten ilmeisesti tänään, kun kello on kuitenkin jo ton 00:00 ylittäny, eli voin sanoa eläväni perjantaita. Lähdetään ilmeisesti Naanataliin jonnekin mökille ja sit siellä on jotain sukulaisia ja sillei tällei.



Mä ootan ens viikkoa jokseenkin kauhunsekaisella innostuneisuudella tai jotain yhtä mahtavaa ja selkeää. Odotan kuitenkin, odotan todellakin. Haluan nähdä, mitä tapahtuu.

Iso laatikko, pieni laatikko, iso laatikko.

MTR11 on nyt koettu ja nähty, ja voin sanoa, että kyllä todellakin menen ensi vuonna taas talkoisiin sinne ja aion kyllä tästälähin muitakin talkoofestareita etsiä! Kattoo nyt tuleeko tosta ens viikon Sonispherestä sitten yhtä hieno kokemus, vaikka siellä oonkin sitten siivouspuolella ennen varsinaista tapahtumaa ja sitten saan siitä sen lipun palkaksi.

Kuitenkin niin, torstainahan mulla piti olla ensimmäinen työpäivä ja sitten perjantai vapaana, mutta sitten under these circumstances Maikki antoi vaihtaa sen sitten niin, että työskentelinkin pelkästään itse festivaalin aikana ja muina päivinä en sitten ollenkaan.

Perjantaina suuntasin kiireellä ennen viittä bussiin ja panikoin, koska kännykkä ei hälyttäny, mitään ei kuulunu ja argh, mikä paniikki ja olin jo melkein valmis soittamaan poliisille, koska Vantaan tai Helsingin turvatalonkaan tyypit ei tienny mitään ja kehenkään ei saatu mitään yhteyttä. Se sitten onneksi selittyi mahtavilla unenlahjoilla ja kaikella tällasella, mutta oli kyllä oikeasti lähellä se, että poliisille olis lähteny multa ilmotus lapsen kidnappaamisesta ja kuljettamisesta Väli-Amerikkaan. Over reacting or over reacting? Ehkäpä vain epäilevä ja huolissaan kuitenkin. XD Siinähän ei ole nimittäin vielä lähelläkään se ylireagoimisen raja, jos parin tunnin odottelun jälkeen on kykenemätön tekemään töitä paniikin takia.

Bussi oli ihan täynnä ja päädyin istumaan jonkun randomin miehen viereen ja mun vastapäätä istu espanjalainen vaihto-oppilas med hennes vän eller någon. Juttelin niille koko sen matkan ja sitten illalla itseasiassa satuttiin sen espanjalaisen kanssa samaan festaribussiin ja siinä vaihdettiin nimet ja kaveerauduttiin lärvikirjassa juurikin äsken! Sen öisen matkan aikana sain siitä selville paljon asioita ja sitten päädyin antamaan toisen vapaalippuni sille, koska sain niitä siis kaksi palkaksi; toinen Mikaelalle ja toinen tälle espanjalaisnaiselle, koska mulla oli tietysti talkoolaisranneke.

Niin siellä sitten panikoitumisten jälkeen tilanne helpottu ja sain pitää päälle tunnin tauon, jonka aikana kävin Mikaelan kanssa tsekkaamassa Turmion Kätilöiden loppukeikan, koska ihan alku missattiin, oli menossa jo neljäs biisi, kun neiti suvaitsi saapua ja minä pääsin vapaalle ruokkimasta pahoja, isoja ja nälkäisiä järjestyksenvalvojia. Orrdningsvakter på svenska, sen opin sanomaan ruotsiksi viikonlopun aikana!

Sellaisen pienimuotoisen tauon jälkeen sitten palasin työpisteelle ja istuin siellä seuraavan tunnin, jonka jälkeen kello oli kymmenen ja pyysin toista taukoa. Mun ystävällinen esimiesnainen sanoi mulle, että jumalauta lapsi, sun työvuoro loppuu kahdelta, ota vapaata siihen asti ja mene tsiigaan bändejä! Mun työkaverit oli mukavia ja niiden kanssa oli kivaa keskustella, kun toinen oli varmaan neljäkymmentä ja toinen kakskytä, vähän päälle ja molemmat puhu aika vahvasti slangia.

Mutta kiitos niiden, sain kymmeneltä lähteä vapaalle kuuntelemaan sitten bändejä ja viettämään laatuaikaa Mikaelan kanssa sateeseen! Ja oli ihanaa nähdä Ensiferum taas livenä, vaikka ne skippaskin Lai Lai Hein. Mutta senverran kaikkea muuta kivaa ja yllättävää soitti, että en surrut sitä pitkään. Karva-alushousuinen taustalaulaja sai siellä oman hetkensä, kun pääsi esittelemään taitojaan Bruce Dickinsonina ja Enska veti Run to the Hilssin.

Siellähän kivasti satoi loppuillasta aikalailla koko ajan ja lopulta olin ihan litsläts litimärkä. Olihan se toki sit ihan kiva, etttä sain sieltä hienon Sisu-paidan kotimatkalle ja nahkatakki mulla oli ihan kuiva kuitenkin.

Hengailin vielä sitten Helsinkiin päästyäni hetken keskustassa, koska sattumoisin siihen aikaan juuri ei mennyt yhtäkään spårvagnia, joka olisi ystävällisesti minut kuljettanut kotiin. Onneks äiti oli sitten vaan 50km'n päässä, joten mun piti odottaa vaan puolisen tuntia, että sain suoran kyydin mummolalle. Sinä aikana kerkesin toki saada uuden ehm... Ystävän, joka oli nimeltään Aden ja se kovasti tuputti mulle numeroaan ja sanoi, että mun pitää soittaa sille. Noh, empä ole soitellut sen perään kyllä, mutta tuskin se sitä haittaakaan, kun loppukeskustelusta se kyseli mun poikaystävätilannetta ja siihen tokaisin, että sorry bro, I'm gay. Se ehkä vähän saattoi järkyttyä siitä, ellen nyt varsin ihan väärin sen ilmeitä lukenu. XD

Lauantai meni sitten aika rennosti siinä, aamulla heräsin helvetin aikasin ja suuntasin taas Vantaalle ja työskentelin nätisti koko päivän. En pitäny yhtäkään taukoa ennen Finntrollin keikkaa, jonka katoin puoliks ja sen jälkeen palasin töihin ja päästin kaikki muut sitten katsomaan muita bändejä, kun ne halus nähdä jotain sellasia mistä minä en ollu aiemmin kuullukaan. XD Jäin sinne yksin vastaamaan peräti kahvista ja mehusta ja muusta ruoasta, että ne pahat, ilkeät ja nälkäiset järkkärit sai ruokaa ja juomaa millon halusivat. Niin pirun vastuullinen tehtävä, että ihan huippaa ajatella!

Siinähän se päivä meni, en jaksa siitä kovasti selitellä, koska mitään ihmeellisempää ei tapahtunut kuitenkaan. Finntroll oli hyvä. Pääsin töistä puolta tuntia liian aikaisin luvan kanssa. Bussi oli täynnä. Raitiovaunu kuljetti mut kotiin. En muistanut käydä suihkussa, koska nukahdin väsymyksestä. Done. Now let's move on.

Sunnuntai!

No blaablaa, sain äidiltä autokyydin festarialueelle ja siellä oli basically ihan samanlainen päivä kun muinakin päivinä, mutta tällä kertaa meidän toinen ruoka oli jumalauta myöhässä... Siellä parveili paljon vihaisia, nälkäisiä ja pahoja järkkäreitä meitä vahtaamassa. Ne puhui meidän kanssa (v)esileikeistä. Ihan mahtavia, että mä rakastan tota skeneä niin paljon. XD

Sitten kivasti lähdin töistä ja blaablaa, enpäs jaksa enempää selittää nyt kyllä, koska mun sormiin koskee. Sitäpaitsi mun kynsi katkes, joten lol, leikkasin kaikki lyhyeks ja nyt mua ärsyttää sekin vielä...

Mutta however, kiitos MTR11 ja kaikki! Nyt son sitte Sonisphere calling.



Now let's see how everything works out...

Turn it up^

Kun mä heräsin aamulla, mä en todellakaan olettanu, että mun päivästä tulis näin pirun sekava.

Lyhykäisyydessään mun päivä on about ollu sellanen, että nukahdin yöllä ihan hetkeks joskus neljän maissa ja sitten näin painajaisia ja kuvittelin ääniä herätessäni (ja äänet osottautu ihan oikeiks sitten vähän myöhemmin...), jonka jälkeen mä aloin hengaamaan tossa sohvalla ja elelin angstista elämää.

Sit kun mä loppujenlopuks nousin siitä sohvalta ja aloin valmistautua, kuulin ovikellon soivan ja menin ihan paniikkiin. En ekalla kerralla uskaltanu avata ovea, koska olin ihan sekasin ja huimas ja mikään ei toiminu päässä oikein, mutta sitkun se ovikello soi toisen kerran, mä päätin avata välioven ja tarkastaa kuka siellä edes on.

Turns out it was Mikaela... Siinä vaiheessa jokainen pienikin järkevä ajatus mun päästä jotenkin sekos ja mä tunsin älyttömän suurta helpotusta ja samalla ihan kauheeta ahdistusta, koska en tienny, mitä se päivä sitten loppujenlopuks tuo tullessaan.

Lähdettiin vähän myöhemmin Vantaalle, kun oltiin eka keskusteltu asioista ja saatu mun äidiltä neuvoja tilanteen suhteen. Mikaela soitti muutaman puhelun ja meidän päiväjärjestys alko vähän jo selkeytyä, minkä takia sitten siirsin loppujenlopuks mun tänpäiväsen työpäivän huomiselle.

Oltiin piilossa kolme tuntia kioskilla ennenkun kello oli viis ja päästiin menemään Helsingin Punasen Ristin turvatalolle keskustelemaan aikuisten kanssa tilanteesta, jossa sitten ne soitti Mikaelan vanhemmillekin ja kaikkea ja huh, mikä sekavuus oli sielläkin päällä. Ainakin mun pään sisällä, jossei muualla.

Ne asiat siellä sitten selviyty, tai ainakin alko selviytyä vähän ja lopulta sit nyt äsken tultiin Mikaelan kanssa sen isän kyydillä hakemaan Mikaelan tavarat täältä sinne turvakodille, jossa se nyt viettää sitten yön ja huomenna/toivottavasti jo tänään saan tietää vähän lisää tilanteesta.

Ja kyllä, tää on mun mielestä lyhyt päivitys näin helvetin tapahtumarikkaasta päivästä!

WTF!

Maanantaina saavuin Helsinkiin. Oli ihan helvetillistä kävellä yksin kotoa Kuopion juna-asemalle vika kertaa kuopiolaisena ja vieläpä niin ison tavaramäärän kanssa. Junassa mun viereen istu ekana joku randomi tyttö ja sit joku kaljamahanen jätkä, joka lähti kuitenki pian siitä varmaankin juomaan ja jätti mulle molemmat penkit ihan kokonaan.

Vähäsen saatoin dataillakin matkan aikana ehkä, kun VR on ihana ja on keksiny junansisäiset langattomat ja avoimet nettiyhteydet<3

Maanantaina en tehny paljo mitään, lagasin vaan täällä ja laitoin itelleni sängyn ja mietin, että mitä mun pitää ostaa nyt tässä tän ja huomisen päivän aikana. Mutta nyt onkin käynyt niin, että oon ostanu melkein kaiken tarpeellisen ja pöytää mun ei tartte ettiä, kun saankin sen mummolta! Mutta menen silti huomenna vielä tohon läheiselle kirpparille, jos sieltä löytyis jotain sisustukseen tarvittavaa paskaa.

Haluaisin kyllä maalata seinät tummanpunaseks, mutta se taitaa olla vähän kallis väri, niin en viitsi edes pyytää. Mua vaan häiritsee, jos ne seinät on sellaset helvetin vaaleat. Ei käy mulle ei.

Huomenna käydään ostamassa olohuoneeseen ja keittiöön maalit ja maalataan seiniä mummon kanssa ja siivotaan ja blaablaa, maanantaina tulee muuttokuorma ja pääsen asettelemaan mun huonetta vähän paremmin!

Mutta nyt lopetan sivistämällä tätä maailma siten, että kerron ihan kauhean ihmeellisen salaisuuden;

elämänasenne

on

yhdyssana.



P.S. Welcome to Finland~

Ihanaa Leijonat, ihanaa!

Mä en ikinä olis voinu uskoa, että meidän koulun juhla vois olla noin hieno! Mutta helvetti, se oli hieno gaala. Opettajatkin keskusteli sen jälkeen keskenään, että se oli paras ja mahtavin, missä ne on ikinä ollu ja että meidän fiilis oli mitä hienoin.

Lähes koko päivä vietettiin salissa, kun piti harjotella ja harjotella ja biiseihin tehtiin vielä muutoksiakin, mitkä kyllä kusi ihan vitusti, koska huh. Everything Burns meni harjotuksissa niin paskasti, että melkein itketti. XD Juhlaan se sitten parani vähäsen, mutta oli silti ihan täyttä kuraa, mikälie siihen sitten menny. Ennen se nimittäin meni jopa ihan hyvin, mutta nyt ei.

Juhlan läpimeno ennen varsinaista juhlaa meni myös vähän takellellen, kun kaikki oli ihan sekasin, 95-video puuttu ja kaikkee ja Minuuttipelin juontoa ei ollu opeteltu kunnolla. XD Sekin sitte juhlassa meni lopulta hyvin ja videokin saatin siihen, kun se kaaos vähän laskeutu.

Palkintojenjako meni paljon paremmin gaalassa kun harjotuksissa. Jotenkin ite juhlaan me taidettiin tosiaan saada enemmän fiilistä, harjotuksissa piti koko ajan puristaa ja tehä täysillä töitä, mutta juhlassa ei.

Videot siihen juhlaan oli kyllä aika vitun pro. XD Mitkä oli vastavaloon kuvattu, mitkä liian lyhyitä, mitkä loppu ihanku seinään ilman mitään häivytystä... Mutta se oli hauskaa, kun kahdesti tuli ihan yhtäkkinen stoppi ja sitten kaikki vähän ihmetteli sitä. Me alettiin sitten musaryhmän kanssa hurraamaan, koska tiedettiin, että siihen se loppu. XD

Jotenki musta tuntuu vahvasti siltä, että harjotukset meni ylihuonosti nytkun luin tän tekstin läpi uudestaan. XD

Mä voitin yhden palkinnon! Ja osallistuin yhteen kategoriaan, joka oli vuoden persoonallisin. Muut vaihtoehdot oli Oskari ja Rol, joten en voi mitenkään kehuskella voitollani, mutta voitin kuitenkin. Palkinto oli tällanen hassu kaulanauhapaska, jossa on pieni lappu. Lapussa on tähtiä ja kaks isoa D'tä, meaning delicated difference! Mutta en ymmärrä, delicated? XD

Se oli niin hienoa, kun meidän koko koulun yläaste tuli kerrankin mukaan meidän juttuihin. Ne hurras, taputti ja huus, kannusti opettajia ja laulo mukana ja huh, en oo ikinä kokenu tollasta täällä. Mutta se oli niin hienoa; meidän juhla sai aikaan tollasen. Tosin luulenpa, että se johtu siitä, että ysin pojat oli iha JEJEJEJEEAAAA ja sitten muutkin uskaltautu mukaan. XD

Se juhla sitten loppu meidän ysien yhteislauluun, joka oli Anssi Kelan 1972 muutetuilla sanoilla. Pienen hiomisen jälkeen ne oikeastikin sopi siihen säveleen ihan hyvin, vaikka alussa se vaikutti ihan katastrofilta (ihankun kaikki muu ei oliskaan XD).

Juhlan jälkeen siinä toisiamme onniteltiin ja Jaromakin halas kaikkia musaryhmäläisiä, kun sitä ei tulla enää näkemään. Helvetin typerää, se on mun musikaalisin musiikinopettaja ikinä ja vaikka Erkki nyt onkin paras, niin Jaroma on kyllä samalla tasolla ehdottomasti, vaikkei samanlainen olekaan. XD Jaroma on ainut opettaja, joka on pakottanu mut laulamaan stemmoja ja vaikka vihaankin niitä, niin silti oon kiitollinen, kun tajusin niiden idean.

Hope to see you again sometime! And all of you others too who were doing this show, it was amazing!

Siinähän se varsin oli tiivistettynä, en nyt enempää osaa järkevästi kertoa, koska Black Veil Bridesin uus kappale saa mut pois tästä maailmasta.

Huomenna sushia tekemään, ei ole koulua ja sitten on perjantaina vielä kirkko ja saliharjotukset ja lauantaina oikein juhlallinen todistustenjakotilaisuus and then it's over and I'm never gonna see this place again.