MTR11 on nyt koettu ja nähty, ja voin sanoa, että kyllä todellakin menen ensi vuonna taas talkoisiin sinne ja aion kyllä tästälähin muitakin talkoofestareita etsiä! Kattoo nyt tuleeko tosta ens viikon Sonispherestä sitten yhtä hieno kokemus, vaikka siellä oonkin sitten siivouspuolella ennen varsinaista tapahtumaa ja sitten saan siitä sen lipun palkaksi.
Kuitenkin niin, torstainahan mulla piti olla ensimmäinen työpäivä ja sitten perjantai vapaana, mutta sitten under these circumstances Maikki antoi vaihtaa sen sitten niin, että työskentelinkin pelkästään itse festivaalin aikana ja muina päivinä en sitten ollenkaan.
Perjantaina suuntasin kiireellä ennen viittä bussiin ja panikoin, koska kännykkä ei hälyttäny, mitään ei kuulunu ja argh, mikä paniikki ja olin jo melkein valmis soittamaan poliisille, koska Vantaan tai Helsingin turvatalonkaan tyypit ei tienny mitään ja kehenkään ei saatu mitään yhteyttä. Se sitten onneksi selittyi mahtavilla unenlahjoilla ja kaikella tällasella, mutta oli kyllä oikeasti lähellä se, että poliisille olis lähteny multa ilmotus lapsen kidnappaamisesta ja kuljettamisesta Väli-Amerikkaan. Over reacting or over reacting? Ehkäpä vain epäilevä ja huolissaan kuitenkin. XD Siinähän ei ole nimittäin vielä lähelläkään se ylireagoimisen raja, jos parin tunnin odottelun jälkeen on kykenemätön tekemään töitä paniikin takia.
Bussi oli ihan täynnä ja päädyin istumaan jonkun randomin miehen viereen ja mun vastapäätä istu espanjalainen vaihto-oppilas med hennes vän eller någon. Juttelin niille koko sen matkan ja sitten illalla itseasiassa satuttiin sen espanjalaisen kanssa samaan festaribussiin ja siinä vaihdettiin nimet ja kaveerauduttiin lärvikirjassa juurikin äsken! Sen öisen matkan aikana sain siitä selville paljon asioita ja sitten päädyin antamaan toisen vapaalippuni sille, koska sain niitä siis kaksi palkaksi; toinen Mikaelalle ja toinen tälle espanjalaisnaiselle, koska mulla oli tietysti talkoolaisranneke.
Niin siellä sitten panikoitumisten jälkeen tilanne helpottu ja sain pitää päälle tunnin tauon, jonka aikana kävin Mikaelan kanssa tsekkaamassa Turmion Kätilöiden loppukeikan, koska ihan alku missattiin, oli menossa jo neljäs biisi, kun neiti suvaitsi saapua ja minä pääsin vapaalle ruokkimasta pahoja, isoja ja nälkäisiä järjestyksenvalvojia. Orrdningsvakter på svenska, sen opin sanomaan ruotsiksi viikonlopun aikana!
Sellaisen pienimuotoisen tauon jälkeen sitten palasin työpisteelle ja istuin siellä seuraavan tunnin, jonka jälkeen kello oli kymmenen ja pyysin toista taukoa. Mun ystävällinen esimiesnainen sanoi mulle, että jumalauta lapsi, sun työvuoro loppuu kahdelta, ota vapaata siihen asti ja mene tsiigaan bändejä! Mun työkaverit oli mukavia ja niiden kanssa oli kivaa keskustella, kun toinen oli varmaan neljäkymmentä ja toinen kakskytä, vähän päälle ja molemmat puhu aika vahvasti slangia.
Mutta kiitos niiden, sain kymmeneltä lähteä vapaalle kuuntelemaan sitten bändejä ja viettämään laatuaikaa Mikaelan kanssa sateeseen! Ja oli ihanaa nähdä Ensiferum taas livenä, vaikka ne skippaskin Lai Lai Hein. Mutta senverran kaikkea muuta kivaa ja yllättävää soitti, että en surrut sitä pitkään. Karva-alushousuinen taustalaulaja sai siellä oman hetkensä, kun pääsi esittelemään taitojaan Bruce Dickinsonina ja Enska veti Run to the Hilssin.
Siellähän kivasti satoi loppuillasta aikalailla koko ajan ja lopulta olin ihan litsläts litimärkä. Olihan se toki sit ihan kiva, etttä sain sieltä hienon Sisu-paidan kotimatkalle ja nahkatakki mulla oli ihan kuiva kuitenkin.
Hengailin vielä sitten Helsinkiin päästyäni hetken keskustassa, koska sattumoisin siihen aikaan juuri ei mennyt yhtäkään spårvagnia, joka olisi ystävällisesti minut kuljettanut kotiin. Onneks äiti oli sitten vaan 50km'n päässä, joten mun piti odottaa vaan puolisen tuntia, että sain suoran kyydin mummolalle. Sinä aikana kerkesin toki saada uuden ehm... Ystävän, joka oli nimeltään Aden ja se kovasti tuputti mulle numeroaan ja sanoi, että mun pitää soittaa sille. Noh, empä ole soitellut sen perään kyllä, mutta tuskin se sitä haittaakaan, kun loppukeskustelusta se kyseli mun poikaystävätilannetta ja siihen tokaisin, että sorry bro, I'm gay. Se ehkä vähän saattoi järkyttyä siitä, ellen nyt varsin ihan väärin sen ilmeitä lukenu. XD
Lauantai meni sitten aika rennosti siinä, aamulla heräsin helvetin aikasin ja suuntasin taas Vantaalle ja työskentelin nätisti koko päivän. En pitäny yhtäkään taukoa ennen Finntrollin keikkaa, jonka katoin puoliks ja sen jälkeen palasin töihin ja päästin kaikki muut sitten katsomaan muita bändejä, kun ne halus nähdä jotain sellasia mistä minä en ollu aiemmin kuullukaan. XD Jäin sinne yksin vastaamaan peräti kahvista ja mehusta ja muusta ruoasta, että ne pahat, ilkeät ja nälkäiset järkkärit sai ruokaa ja juomaa millon halusivat. Niin pirun vastuullinen tehtävä, että ihan huippaa ajatella!
Siinähän se päivä meni, en jaksa siitä kovasti selitellä, koska mitään ihmeellisempää ei tapahtunut kuitenkaan. Finntroll oli hyvä. Pääsin töistä puolta tuntia liian aikaisin luvan kanssa. Bussi oli täynnä. Raitiovaunu kuljetti mut kotiin. En muistanut käydä suihkussa, koska nukahdin väsymyksestä. Done. Now let's move on.
Sunnuntai!
No blaablaa, sain äidiltä autokyydin festarialueelle ja siellä oli basically ihan samanlainen päivä kun muinakin päivinä, mutta tällä kertaa meidän toinen ruoka oli jumalauta myöhässä... Siellä parveili paljon vihaisia, nälkäisiä ja pahoja järkkäreitä meitä vahtaamassa. Ne puhui meidän kanssa (v)esileikeistä. Ihan mahtavia, että mä rakastan tota skeneä niin paljon. XD
Sitten kivasti lähdin töistä ja blaablaa, enpäs jaksa enempää selittää nyt kyllä, koska mun sormiin koskee. Sitäpaitsi mun kynsi katkes, joten lol, leikkasin kaikki lyhyeks ja nyt mua ärsyttää sekin vielä...
Mutta however, kiitos MTR11 ja kaikki! Nyt son sitte Sonisphere calling.
Now let's see how everything works out...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti