Pääsin siis ajoissa todellakin lähtemään ulos ja kävelin kolme kilometriä Kalasatamalle, jossa olin vielä enemmän hukassa, koska herranjumala en oo ikinä käynykään siellä ja en tienny ollenkaan missä kohtaa se festarialue sitten oli. Löysin kuitenkin perille aika helposti, koska olin viisas ja osasin lähteä kävelemään oikeaan suuntaan loppujenlopuksi.
Mulle tuli siinä heti melkein juttelemaan joku tyttö, jonka kanssa sitten vietinkin koko loppupäivän ja tulin sieltä stamasta sitten poiskin (koska porkkanajunaa en osaa käyttää, en sitten millään. Päärynäjunaa ja bussia osaan vielä jotenkuten!)
Mun onneks päädyin sitten siivouksessa pukariporukkaan, eli mentiin siivoomaan backstage Foo Fightersin, Von Hertzen Brothersin, Michael Monroen ja jonkun yhden muun bändin jäljiltä, mutta sen nimeä en jaksa muistaa, koska siitä en ollu ikinä kuullukaan. Joku Spiirum Spaarum Tsikatsaka se varmasti oli.
Se on kyllä tähän väliin pakko sanoa, että yllätyin siinä siivotessanu tosi paljon eri bändien siisteysastetta. Koska jotenkin oletin, että Foo Fighters olis ollu kauheen sotkunen ja paskanen bändi, mutta niiden huoneet (kaikki seitsemän tai kahdeksan includin family rooms) oli kauheen siistejä! Ainut, mitä siellä oli, oli mutaset kengänjäljet ja ruoantähteet, jotka nekin oli ihan siististi astioissaan. Monroe sitten taas oli aika sotkuinen, siellä oli mm. mustia hiuksia ja homeisia sitruunoita lattialla, oikeasti. Mitä helvettiä ne on tehny, leikelly hiuksia ja syöny homeisia sitruunoita?
Ensimmäistä taukoa töiden alkamisen 9:00 jälkeen pidettiin päälle yhdentoista. Siinä samalla sitten odoteltiin ruokaa saapuvaksi ja ruoka olikin ihan pirun mahtia, koska Liisi tilas meille kaikille pizzat! Syötiin niitä ehkä puolisen tuntia tai 45min, ihan varmaksi en mene tätä vannomaan, mutta ei kuitenkaan kamalan kauaa ja palattiin töihin. Tällä kertaa lähdin sitten siivoamaan lavateknikoiden ja latvialaisten lavarakentajien asumustilaa, mikä lie hieno nimi silläkin oli joku konttikylä.
Saatiin sinne muuten kyyti hienolla ajoneuvolla ja minä istuin siellä takalavalla mukavassa kyydissä. Oli tosi rentouttavaa istua monen tunnin jälkeen paikallaan ja tuntea viileä tuulahdus, kun se ajoneuvo meni sillä soralla eteenpäin ja tuntea, miten lihakset oli ihan rentoutuneet ja sitten se tärisi se... Ajokki, jota en osaa nimetä, koska sei kuitenkaa ollu mönkijä. Niin se tärisi, kun oli soraa siis maassa ja sain selkähieronnan siinä samalla. En olis ikinä halunnu nousta siitä.
Loppupäivä olikin sit aika nopeasti pulkassa ja lähdettiin sen mun uuden tuttavuuden, Hanna nimeltään, kanssa kävelemään porkkanajuna-asemalle ja päädyttiin sitten rautatieasemalle, josta se lähti kotiin ja mä suuntasin kohti Levykauppa Äxää. Tosin tein pienen kierroksen S-Marketin kautta, koska jumalauta olin kuolla janoon. Ostin päärynä limonadia, yayay.
Äxässä koetin eka ite ettiä levyjäni, mutta totesin sen ihan mahdottomaksi, koska en ees osannu nimetä, että mitä genreä ne nyt sattuu olemaan. Toisen levyn olisin löytänykin, ellei se olis ollu melkein loppu ja siks poissa hyllystä. Mutta siispä menin pyytämään levyjä kassalta, jossa oli (taas vaihteeksi yllättäen) mukava myyjä, joka toi mulle kaikki ne levyt, mitä pyysin. Mä niin tykkään Levykauppa Äxästä, ehkä parasta palvelua ja ne ajattelee aina asiakkaan parasta ja tilatuuissa levyissä esimerkiks yrittää aina hankkia jonkun tukun kautta mahdollisimman halvalla ja mitä vaan saa sieltä tilattua. Siis oikeasti, mitä vaan, ihana paikka, melkein voisin sanoa taivaaksi sitä<3
...sillei pieni mainospuhe, vierailkaa toki Äxässä aina, kun mahdollista!
Kotiin päästyäni asensin mun radion, koska löysin siihen vihdoin virtajohdonkin. Sit kuuntelin ihan kikseissä mun uusia levyjä, koska ah, mikä basso, mikä äänentoisto, ah, herranjumala omg, kuolen. Olin ihan täysin unohtanu millasta on kuunnella musiikkia hyvällä äänentoistolla omassa huoneessa. Jossa on muuten violetit seinät!
Sit kuitenkin ihan pian extempore lähdettiinkin IKEAan ostamaan huonekaluja, joita ei kuitenkaan tällä kertaa otettu mukaan, päätettiin vaan, että mitä otetaan. Löysin peräti hyllyn sieltä, oonko ees vitun paras. Vietetään siellä kaks tuntia, ehkä ylikin ja mä onnistun löytämään hyllyn, vaikka sänky piti löytää. Nomutta sain kuitenkin kans sellasen rautatangon, johon voin laittaa käkkärälaitteen ja antikäkkärälaitteen viilenemään ja sit ostin myös kohdistinvalon meikkauspöydälle, joten ei ihan turhakaan reissu! Sitäpaitsi sain ostettua ruotsalaista suklaata.
Nyt sitten laitettiin Tintun kanssa äiti käymään kaupassa, koska me dataillaan ja tää on meidän pyhä hetki, koska molemmilla on omat koneet. Joten äiti haki meille nuudelia, lihasuikaleita ja vihanneksia, joista se teki wokkia ja nyt menen sitä siis syömään, koska olen nälkäinen.
Musta tuntuu, että kohta alkaa taas ahdistaa, koska loppuu järkevä tekeminen ja pääsen taas kunnolla syventymään vaan omiin ajatuksiin musiikin kanssa, mutta huh, koetan keksiä vielä jotain tekemistä ennen sitä.
Love isn't always fair.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti