Kun mä heräsin aamulla, mä en todellakaan olettanu, että mun päivästä tulis näin pirun sekava.
Lyhykäisyydessään mun päivä on about ollu sellanen, että nukahdin yöllä ihan hetkeks joskus neljän maissa ja sitten näin painajaisia ja kuvittelin ääniä herätessäni (ja äänet osottautu ihan oikeiks sitten vähän myöhemmin...), jonka jälkeen mä aloin hengaamaan tossa sohvalla ja elelin angstista elämää.
Sit kun mä loppujenlopuks nousin siitä sohvalta ja aloin valmistautua, kuulin ovikellon soivan ja menin ihan paniikkiin. En ekalla kerralla uskaltanu avata ovea, koska olin ihan sekasin ja huimas ja mikään ei toiminu päässä oikein, mutta sitkun se ovikello soi toisen kerran, mä päätin avata välioven ja tarkastaa kuka siellä edes on.
Turns out it was Mikaela... Siinä vaiheessa jokainen pienikin järkevä ajatus mun päästä jotenkin sekos ja mä tunsin älyttömän suurta helpotusta ja samalla ihan kauheeta ahdistusta, koska en tienny, mitä se päivä sitten loppujenlopuks tuo tullessaan.
Lähdettiin vähän myöhemmin Vantaalle, kun oltiin eka keskusteltu asioista ja saatu mun äidiltä neuvoja tilanteen suhteen. Mikaela soitti muutaman puhelun ja meidän päiväjärjestys alko vähän jo selkeytyä, minkä takia sitten siirsin loppujenlopuks mun tänpäiväsen työpäivän huomiselle.
Oltiin piilossa kolme tuntia kioskilla ennenkun kello oli viis ja päästiin menemään Helsingin Punasen Ristin turvatalolle keskustelemaan aikuisten kanssa tilanteesta, jossa sitten ne soitti Mikaelan vanhemmillekin ja kaikkea ja huh, mikä sekavuus oli sielläkin päällä. Ainakin mun pään sisällä, jossei muualla.
Ne asiat siellä sitten selviyty, tai ainakin alko selviytyä vähän ja lopulta sit nyt äsken tultiin Mikaelan kanssa sen isän kyydillä hakemaan Mikaelan tavarat täältä sinne turvakodille, jossa se nyt viettää sitten yön ja huomenna/toivottavasti jo tänään saan tietää vähän lisää tilanteesta.
Ja kyllä, tää on mun mielestä lyhyt päivitys näin helvetin tapahtumarikkaasta päivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti