Mun koulu on jees, opettajat on älyttömän ihania ja voisin vaan istua ja kuunnella niiden opetusta koko ajan. Erityisesti ykkösvuoden aikana lemppareiks on noussu ehdottomasti historianope, musaope ja toinen enkunmaikka. Historianope on vähänniinku mun entinen opettaja, innostunu omasta asiastaan, mutta silti niiiiin erilainen. Huumorintaju sillä on kohdallaan ja se on mukava ja kiva ja ihana ja jee kuulostan ihastuneelta pikkutytöltä. Ainakin omassa mielessäni kuulostan, koska tekee mieli halata sitä aina välillä. Se on niin lutuinen ja halattava, pukeutuu kivasti värikkäästi.
Enkunmaikka on tiukka. Siitä sanotaan, että se on joskus ollu sukkahousumallina, mutten oo ainakaan löytäny vielä kuvia mistään. :D Se opettaa B3-saksaa ja A-englantia ja rakastan sitä suuresti. Se on niin hienostunut ja puhuu maailman hienoimmalla Oxford-mummeliaksentilla. Sillä on platinat hiukset, melkein valkoset ja se käyttää punaista huulipunaa.
Musaope nyt on musaope... Se tuntee mun edellisenkin open ja kiroilee, sanoo kaikkea musaa paskaks ja on ihana. Se nauraa hyvin usein ja dissaa kaikkia ja tarjpoaa tchuffeleita, tai niin se sen lausuu♥
Tein eilen tuulihattuja, jotka epäonnistu, yllättäen. Osa lätsähti pahasti ja osa kypsyi vähän liikaa, ei onneks kuitenkaan mitään katastrofaalista. En kyllä tykkää tuulihatuista kamalasti.
Mikaela suostui ottamaan minusta kuvan. Tuo taikina oli ihan kamalaa.
Postissa tuli eilen kirje, loppuarvio psyk.polilta. Ne olettaa, että mulla ei ole mitään ongelmia, koska en halua käydä siellä. Nehän sen helvetti tietääkin, typerät paskat. Mua ärsyttää tollanen, mutta enpä jaksa välittää, kunhan ei tartte enää mennä siihen ahdistavaan huoneeseen sen male nursen kanssa keskustelemaan tai varsinkaan tavata sitä idioottilääkäriä. En halua, eikä onneks enää tarttekaan. En koskaan kertonu niille kaikkea, koska ne ei ansaitse tietää ja mua ahdistais kertoa niille kaikki itestäni.
Tulisin muuten hulluks ja oireet pahenis huomattavasti.
Mulla on vähän kipeä olo ja kastelin tänään jalat, kun tarvoin tuolla ulkona kaatosateessa. Heräsin aamulla sateenropinaan, kun pisarat hakkas ikkunaa ja ikkunalautaa vasten, enkä saanu enää unta. Painoin silti torkkua niin monesti, että kolmonen piti juosta lammikoiden läpi kiinni rikkinäisen sateenvarjon kanssa. Hiukset liimautui kasvoihin kiinni ja kurkkua pakotti, päähän särki ja jalat huusi halleluujaa, mutta kerkesin kuitenkin kouluun espanjantunneille.
Jos on tuntenu minut yläasteen aikana, on ehkä vaikeeta kuvitella, että minä opiskelen espanjaa. Mutta se on ihan oikeasti totta, ja mä aion sen vielä kirjottaakin, kunhan saan kaikki kurssit suoritettua.
Meidän ensimmäinen kihlajaiskortti saapui meille vuoden myöhässä. Tuo taulu on ihana, siihen ripustan kaikkea tärkeää ja mukavaa. Ah joo ja se kortti on siis se, missä on nuo kaks mustahiuksista nukke vasemmassa ylälaidassa. Tuon narsissin poimin tuolta ulkoa luvattomasti ja toin Mikaelalle. Nyt se on aikalailla nahistunu jo, mutta kai se tuossa elossa vielä hetken pysyy. Ehkä. Tai sit se kuolee kohta, sama se kai on.
Ehkäpä lopetan turhan paskanjauhannan nyt sitten tähän.
Coffee, grandma's kitchen and a camera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti